Erikivaa seminaarissa

Oletko ollut puhujana isomman väkijoukon edessä ja yrittänyt seurata kuulijoiden reaktioita viestiisi? Poiminut katsekontakteja, kuunnellut huokailuja, lisännyt omaa äänenvoimakkuutasi taustasorinan ylitse tai vaikuttunut läsnäolijoiden intensiivisesta hiljaisuudesta ja myhäillyt loistevalojen paisteessa?

eTourism-seminaarissa 23.9.2010 kaikki oli toisin. Esiintyjät käyttivät pääsääntöisesti powerpoint-esityksiä tietoa jakaessaan mutta heidän selkänsä takana pp-esityksen vieressä rullasi reaaliaikainen Twitter-pohjainen tekstiseinä. Haastavaa puhujalle mutta mielenkiintoista yleisölle.

Terry Kane Barbadoksella

Ilkka Kauppinen kertoo blogissaan Twitter seminaarissa miten tekniikka käytännössä toimi.
Mietin itse hämmentyneenä pitkälti samoja asioita gurun kanssa. En seurannut kirjoituksia esim. Terry Kanen esityksen The Travel Industry in 2020 aikana koska hänen mukaansatempaava esiintymisensä ja äärettömän mielenkiintoinen sisältönsä pitivät minut hyppysissään.

Kun vuorossa oli esiintyjä, jonka viesti tai esitystapa eivät saaneet minua innostumaan, pidin silmällä seinän tapahtumia ja iloitsin ylläpitäjien aktiivisuudesta etsiä muitakin saitteja kuin rullaava eWall. Alkuinnostusta kommentoijilla näytti riittävän parin tunnin ajan, sen jälkeen esillä olivat pitkälti samat nimimerkit. Itse olin jättänyt kannettavan hotellihuoneeseen vanhojen käytöstapojen mukaisesti: seminaarin aikana keskitytään esiintyjään eikä "räplätä muita töitä".

Miten esiintyjä sitten kokee vaihtoehtoisen huomionkohteen? Itse olisin aluksi kiusaantunut ja minun pitäisi oppia aivan uusia tapoja ottaa kontaktia yleisöön. Enää kännykän tai kannettavan naputtaminen puheen aikana ei välttämättä tarkoitakaan "poissaolevuutta" vaan olet saattanut herättää kuulijassa tunnetilan/ -reaktion jonka hän haluaa jakaa maailmalle. Onko esiintyjä silloin onnistunut tavoitteessaan?